omppua

fidalta löytyi tällainen. näistä tuntuu olevan nykyisin aikamoinen kysyntä ja miksei, onhan se söötti. hintaa oli 4,50 ja kun olin kassalla maksamassa, myyjä huomasi että kahvasta oli lohjennut hiirenpaskan kokoinen pala ja alensi hintaa kolmella eurolla. no, en laittanut hanttiin. tästä tulee kukkavaasi meidän parvekkeelle.

hietsun taivas

helsingin hietaniemen kirppis vaan on ihan oma lukunsa. siellä vaan tulee käytyä jotenkin ihan superharvoin vaikka matkaa on ihan lirauksen verran. porukkaa oli paljon, ostettavaa vielä enemmän, mutta yritin olla järkevä. mutta miten se voi olla mahdollista tällaisessa paikassa:

oon joskus aikojen alussa saanut ystävältä lahjaks leipälaatikon, mistä kyseinen ystävä sanoi että "en tiiä, joku on kai ite maalaillu tällasen, mutta se näytti ihan sulta niin ostin". oli maksanut ihan pilkkahinnan, muttei enää muista miten paljon. nyt kyseiset tuotteet maksaa ihan mansikoita. joten puuh ja onnen itkut kun löysin samaa sarjaa tarjottimen. maksoi 18 euroa, mutta saatiin tingattua 15 euroon. ja olen enemmänkuin onnellinen.

"Rättei Lumpui Retroi" FB-ryhmässä joku oli kirppikseltä löytänyt samaisen tarjottimen eri värisenä kahdella eurolla! joo, maaseudulla on maaseudun hinnat, pääkaupunkiseudulla eri hinnat. kiitos ja kumarrus, en silti muuta maalle.

ostin myös kattilan kun oli niin helvetillisen hyvät värit ja kaiken lisäks on ihan käyttökelponenkin ruuanlaittoon vielä. ei jäljen jälkeä sisäpuolella ja hinta oli 10,-. kuvassa taustalla pikkusiskolta saatu synttärilahja, jonka bongasin yhdeltä kirppikseltä eri värisenä ja huomattavasti huonompikuntoisena ja siltikin hintapyyntönä oli 70,-.

löysin vielä pari muutakin juttua, mutta siitä myöhemmin kun en ehtinyt ottaa kuvia vielä.

purkkeja matkan varrelta

joo, oon kai ehkä maailman ahkerin blogipäivittäjä, tiedetään.

on kyllä ollu vähän taukoakin tossa kirppailussa, mutta tässä vähän avausta viimeisestä löydöstä:



toinen oikealta. löysin fidalta ja maksoin 5,80. oon ollu ihan koukussa vanhoihin (60-70-luvun) peltipurkkeihin ja koitan haalia niitä aina kun vaan silmiin osuu. voin kertoa, että aika harvoin osuu. vasemmalla puolellaan olevan muovipurkin löysin myyrmäkihallin kirppikseltä (klik) kahdella eurolla. muut oon saanu lahjaksi.

kuka näitää hautoo varastoissaan? ilmottautukoon ja myyköön niitä mulle!

nanso

kuulun siihen kategoriaan äideistä, jotka maksaa silmää räpäyttämättä mansikoita lapsensa vaatteista, muttei raaski kuluttaa senttiäkään omiinsa. okei, ostan toki kersan vaatteita kirppiksiltä myös; saa hiton halvalla hyvää ja toimivaa. ja siinä sivussa pidän silmät auki omia vaatteita ajatellen.

myyrin kirppikseltä (klik) löysin itselleni tämän:


nanson huppari. oli vähän turhan iso, mutta pienentelin sitä mallia rikkomatta. en oikein kovalla innolla muuta suomalaista designia kovinkaan radikaalisti, mutta kun mulla on hihafiksaatio niin mulla on. hihojen pitää olla ylipitkät! alunperin noi hihat jäi siis liian lyhyiks; kun ojensi kädet eteen niin ranteet jäi helposti näkyviin= liian lyhyet. avasin hihakäänteet ja lisäsin resorit, näin siitä sai riittävästi pituutta irti. ehkä mä olen apinakäsi, ehkä mulla on henkinen ongelma ( muistelen, että vaatesuunnitteluopinnoissakin tein aina ylipitkät hihat kaikkiin).

maksoin 8 euroo. tuotetta oli tuskin juurikaan käytetty ja ovh on.. jotain pikkasen enemmän.

taulut

löysin pelastusarmeijan (klik) kirppikseltä kolme taulupohjaa, jotka oli tosi hyvässä kunnossa ja sopi väritykseltään meille kuin nenä päähän. ei mitään väliä kuvista kun oli kuitenkin tarkoitus laittaa niihin omat kuvat. hinta oli euron kipale, eli yhteensä kolme euroa (=suuremman luokan matematiikkaa).

ja mitäpä yksikään äiti (nojoopajoo) haluaisikaan kehystää kun oman lapsen kuvia (joskus tekis mieli kehystää koko kersa, mieluiten jonkun muun seinälle, toim. huom.) ja tulostin kolme kuvaa, erikeeperillä kiinni ja ei kun seinälle. ovat vähän liian pieniä ympäristöön nähden, mutta nyt pidetään silmät auki, jos löytyis vastaavanlaisia erikokoisia; niistä sais hyvän kokoelman.

ei kallis sisustusjuttu ollenkaan. eikä vahingossa unohdu, että miltäs se oma lapsi näyttikään :)

kattilat

oon pestannu mutsin myös pitään silmänsä auki kirppiksillä ja se toi mulle tuliaisiks yks päivä tällasen:



tarina ei kerro mistä kirppikseltä se tän löysi tai mitä se ees oli maksanut siitä. kunto on tosi hyvä ja sillä on monet keitot keitelty. kummitytön äiti näki kylässä käydessään tän ja kaiveli hetken kätköjään ja toi mulle saman version puolta pienempänä. oli käyttäny sitä kynttilöiden tekemiseen, joten ruuanlaittoon siitä ei ole. ajattelin, että ens kesänä istuttaisin yrttejä näihin parvekkeelle.









tää ei oo mikään kirppislöytö, mutta pakko oli yhdistää tää tähän kirjotukseen. systeri sai tän omalta kummitädiltään ja mä sain tän sitten synttärilahjaks. katselin vaan yks kerta fidalla käydessäni, että siellä oli sama kaveri myynnissä, mutta puolet paskemmassa kunnossa. kannessa ei ollut enää kahvaa ollenkaan ja muutenkin se oli tosi ränsistynyt. silti hintapyyntönä oli 45 euroo!

pitänee ottaa selvää tän taustasta ajan kanssa, pohjassa lukee "finel, made in finland", joten saattaapi olla arvokaskin.







tällaisen pikkupadan sain myös lahjaks systeriltä, joka oli saanut tämän samaiselta kummitädiltään. pata on tosi hyvässä kunnossa vaikka veikkaan sen olevan aika vanha. ollaan käytetty ruuan valmistuksessa useastikin.

pohjassa on teksti "made in poland", joten ei ehkä välttämättä kovinkaan arvokas, mutta mä tykkään kovin.

lehtikotelot

kummitäti tyhjensi yks aika sitten käsityölehtivarastonsa mulle ja siinä samassa omistajaa vaihto kaks lehtikoteloa, mitkä on kyllä aika lailla lähellä täydellistä:


voi sitä veetutuksen määrää kun tajusin, etten pidäkään käsissäni mitää aitoa 70-luvulta pelastettua, vähän kolhuilla olevaa lehtikoteloa vaan ihan on ikean tarjontaa tämäkin. enivei, musta se on kivan retron oloinen ja hitto, viikkoa myöhemmin törmäsin myyrin kirppiksellä (klik) samanlaisiin ja nyt mulla on niitä yhteensä 7.


maksoin noista 50 senttiä/kpl. yllättävää kyllä, mun kaikki käsityölehdet ei mahdu noihin joten lisää mulle hetinyt. myy jos sun nurkissas pyörii tällasia.

takana pilkottaa muuten näköjään vähän ihan aitoa 70-lukua olevia "suuri käsityökerho"-kansioita, joihin oon keränny vanhoja 60-ja 70-luvun käsityölehtiä. kansiot löysin viialan nahkatehtaan kirppikseltä aikoinaan, maksoivat 1euro/2kansiota.